Terveiset Miami Beachiltä - ikuisen rusketuksen lähteiltä! Sinne katos Pamelan vuosi 2004, Olga tossa jo kertoki omista sekoiluistaan, joihin se on jo jotain viattomia lapsiakin sotkenut. Aika arveluttavaa. Kesti vähän sit kauemmin toi Miami-kieppi kun olin reissuvihkoon alunperin rustannu, mutta tuuli tuo ja golfvirta vie kun ollaan näitten valtamerten ylitysten kanssa tekemisissä.

Tapasin nimittäinkin kotiinlähtöpäivänä hotellin jakuzzissa erään Mr. Marathonin. Tää oli melkoinen erikoiskaveri ja entinen juoksijasuuruus - huippuhetket se oli kyllä jo nähny, mutta ei ihan vielä seisonut sillä viimeisellä haamurajalla. No, meitsin rakkauden sykemittari ei kyllä rävähtänyt yhtään ensisilmäyksellä toisin kuin Olga antoi ymmärtää, mutta rakkautta se kyllä oli heti ensikuulemalta ku äijä vinkkas että hänen merenrantahuvilastaan uupuu naisen kosketus. Kyllä mä nyt ymmärsin että se naisen kosketus uupu vähän muualtakin, mutta sivuseikkoja, sivuseikkoja.

Majotin itteni sitte sinne huvilaan ja yks melko ystävällinen James-niminen kaveri tarjoili mulle siniset enkelit sinne uima-altaalle aamusta iltaan ja päivästä toiseen. No tottahan se maratoonarikaveri alko turhauttaan mua melko nopeesti, mutta aattelin että rakkaus merenrantahuvilaan kestää sekä myötä- että vastoinkäymisissä.

Tää Mister koki saaneensa nuoruutensa takaisin kun oli pokannut näinkin valovoimaisen mirkun vanhoilla päivillään ja rupes siinä sitten viritteleen vanhaa juoksuharrastustaan todistaakseen kai jotenki, että pulssin lisäks saattais nousta vielä joku muukin. Onneks mä keksin siinä Jamesin hierontapöydällä yks päivä koko hommaan nerokkaan ratkaisun.

Katsokaas, tän käppänän sydänäänet kun ei enää ollu ihan niin vahvat ku nuoren kollin. Eikun pistetään kaverille kunnon treeniohjelma päälle, mitä kuumemmassa ja mitä pidempään treenataan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä meitsi pääsee huvilan herraksi herran itsensä paikalle. Tavoitteeseen päästäkseni mun piti sitten itekki vetästä pari maratoonia äijä peesissä, että saatas tää hänen elämänsä kierrosmittari pikkuhiljaa pysähtyyn. Onneks on tohon douppaukseen ja tankkaukseen itellä aika hyvin tota rutiinia.

Suunnitelma eteni hienosti, mutta äijä kupsahti pururadalle ihan hoohetkellä, päivää liian aikasin saatana ja omaisuus valu meikäläiseltä ihan käsistä. Ei ehditty nimittäin aamenelle ennen tätä depsimistä ja äijän koppava kiinteistövälittäjätytär veti kartanon välistä.

No ei siinä. Tulin sitte takasin klinikkabisneksiin. Kyllä tää tästä lähtee varmaan hyvin taas pörrään, kun on muutama erikoisala lisää itse kullakin klinikan osakkaalla.

Ja tää anonyymi ongelmainen joka jo ehti hätäännyksissään avunpyynnön laittaa, niin kuules laitahan sitä kysymyslistaa tuleen niin päästään tositoimiin.

Maksimisykkeellä eteenpäin vaan kaikki, yhtään ei kannata säästellä,
PAM

• Potilaskertomukset 3 kappaletta