Potilaamme
Rainbowgirl kirjoitti:
Me oltiin äskettäin yhen Hanssin kanssa ajelemassa tsykkeleillä. Oli niin komeekeli, et ajateltiin ruveta harjotteleen tossa meidän pihassa olevan kookkaan kiven yliajoa maastopolkupyöillä. Eihän siitä tietenkään aluks tullu mitään, lipes ja luiskahteli vaan. Mä vedin siitä ehkä joku viistuhat kertaa vielä uudestaan, mut ei.
Ja annas olla, tää helvetin Hans ... kokeili sitä ehkä kaks kertaa. Sit se ylitti sen kiven kolmannella ottamatta tukea ja kaatumatta. Sen jälkeen se rupes siinä sitten tuulettaa mulle saavutustaan onnensakukkuloilla. Vittu, sillon mul tuikahti.
Mä en vaan yksinkertasesti jaksanu kattoo sitä sen touhuu. Mä käskin sen painua vittuun siitä elvistelemästä ja revin menkkapäissäni siltä vielä venttiilit sen kumeista. Ei olla paljo juteltu sen jälkeen, eikä sillä niin väliikään. Siit on nyt kohta viikonpäivät kulunu. Eilen mua nyt rupes kuitenkin vähän kaihertaa, et olinks mä liian jyrkkä sille tai jotain? Mä oon kyl tämmönen aika tempparementtinen luonne, oikee tulipää. Siks mun hiukset onki ehkä punaset, no enivei. Mikä on niinku teidän mielipide?
Pitäiskö mun olla vaan et sori sori, vai pitäiskö antaa sen saatanan Rekolan Rennyharliinin miettii vähän tekosiaan?
VASTAUS:
ihan näin pikasena kommenttina vois sanoo muutaman totuuden sanan sulle, sillipurkkipimatsu: koska punapäät ei anyway pääse taivaaseen, on turha käydä leikkimään pyhimystä tai tekemään jotain katumusharjotuksia tollasen tempun jälkeen.
kato annat mennä vaan, mitäs tulee saatana elvisteleen.
jos kato toi sun kaveri hans ei oo oppinu tota psykolookista silmää, niin jätä hei se sälli vaan keulii noiden jakobackan sekiksien kaa. ja mikä ihmeen "kompis" se muka on, jos ei vieläkään taju, ettei sulle tehä tollasii egonkolhintamanöövereitä, ei hitsi frendi eikä mikää sanon mä! se on varmaan hengannu sun kaa ihan vaan siks, et viimeks ku sä vedit lippoi tsygälläs pihallas, ni se näki niinku ton tilaisuutensa koittaneen. paras olla hengaamatta sen kans ton enempää, ku seuraaval kerral saattaa käydä nii, etä sä huomaat et se kaivaa nenäänsä paljo paremmin ku sä. ja arvaa hemmetti kui paljo sillo ottaa päähän. meikkis nimittäin NIIN tietää ton kuvion.
Mikä on tämä irstas palsta? Joku muka-kaveripiirin hauskanpitopaikka? Koska verkko on kaikkien, myös vaikutteille alttiiden lasten, saatavilla oleva media, on täysin edesvatuutonta kirjoittaa viinasta, huumeista ja muusta turmiollisesta aineksesta tämäntyyppisesti humoristiseen sävyyn.
Tuntuu siltä, että palstan kirjoittajat saattavat olla ongelmakäyttäjiä ja ymmärrettävästi omaavat huonon omantunnon. Muistutan, ettei huonoa omaa tuntoa voi yhteisöllisyyden verhoon. Kyllä se teitä kolkuttaa, siitä olen varma.
Toivon, että heräätte. Elämä on paljon muutakin kuin paheiden ja rappion harrastamista ja niistä vitsailua. Käykää vaikka sienimetsällä ja ottakaa lämmintä kaakaota mukaan!
Kuule Reija. Onko sulla satiaisia pöksyissä vai mikä saa sut tuolla tavoin tärisemään? Sä voit ihan hyvin laventaa meidän syntisten maailmaa vähän enemmänkin, kun sulla tota painavaa sanaa näyttää irtoovan. Ja sienimetsästä puheen ollen. Metsällä on jo käyty ja sieniä napsittu ihan joka sorttia. Kyllä niistäkin vibat saa, mut toi kaakao on jo vähän yliammuttuu.
reija hei. musta tuntuu et just sä olet se tyyppi joka perjantaisin varastaa alkosta kossupullon kun et kehtaa ostaa ja vedät sen yksin himassa puoles tunnissa huiviin ja sit oot salaa niin sekas et me rappionistit ei vittu päästä samoille leveleille lähimainkaan.
ja sit ku oot heittänyt pirjot ja rikkonut peilit tossa lauantai morganeissas ja alat keräilee noit olemattomii ja säälittävii palasiis kasaan ni avot jo taas lentää tota moralisointipaskaa tuulettimeen.
tajuu ny et sä elät jossain kuplas tai valhees. me sentään tiedetään mistä ollaan tulossa ja ennen kaikkee minne ollaan menossa.
Ny olis daameille ja miks ei muilleki yks hitusen hankalampi probleemi ratkottavaks.
Mul on yks vanha frendi, Anneli sen nimi on, joka joskus aikoinaan keitotti ja sekoili sillei et kurvipossellaki oli villasukis pitelemistä. No tälle annelille ei riittänyt pohjamudat tai muutkaa shiitit, se veti kattokaas peruskalliolle, oleili siel aika tovin, ja alko sit hinautuu sieltä mutien läpi ylös, hitaasti mut epävarmasti. Pinnalle se pääs sit ton hypnoositerapian ja ekopsykologian avulla, ja sehän kilahti sit noihin juttuihin aika vähä huolella. Se oli sille kai vähä sama kokemus ku muille se et olis sokeenrakastunut ja kilahtanu hc-lahkouskoon samanaikaisesti.
Nyt mä vasta huolestunu täst Annelist oonki. Ku täs alkaa iteki olla tuol pohjamudan puolel, ni tota vanhaa Annelii on snadisti ikävä. Onks kellää mitää vinkkii miten se saatais niin sanotusti pelastetuks takas sekikseks?
Lisää potilaskertomus