Vuodesta 1987 Kaunareitten käsikirjoittajat on salaa seuranneet mun elämää. Mun elämästä koko ohjelma on keksitty. Ja mitä mä olen siitä hyvästä saanut? Yritän jatkuvasti päästä eroon näistä ihonalaisista mikrosiruista jotta ohjelman teko loppuisi ja voisin taas elää rauhassa omaa elämääni. O & P: Miten mä saan nämä mikrosirut irti??? Haukkaamalla paloja ihosta ne eivät irtoa. Jää vain pahoja arpia. Auttakaa!

Hyvä Pruuke,
miksi taistella tuulimyllyjä vastaan? Jos sun elämäs on niin mielenkiintoista et siitä kirjoitetaan sarjoja ameriikoissa asti, eiköhän oteta ilo irti koko hommasta!! Ainut ongelma tässä näyttäis kollegani Pamelan mielestä olevan tuo massipuoli: jos tilillesi ei kilahda elämäsi taltioimisesta rahaa, on paras heittää muutamat lakisyytteet ko. tuotantoyhtiöitten niskaan - ja mielellään muutamalla eri mantereella.

Sä olet kuule sen verran arvokas patentti Pruuke et ei sua ilmaseks saa! Ota mallia potilasitamme Martinasta ja Eskosta, ja kyllä se siitä!

Rakkaudella,
Olga

P.S. Luonnollisesti ohjaat meille provikat, klinikan tilinumero lienee sulla tuoreessa muistissa

Äiteen kanssa asustelen tätä tilloo. Ja Peni räksyttää pihala. Kylymähä täällä o. isäukko kuol hankee, ol juonunna just tiputetut eikä selevinny kottiin suakka. Oun Orpo isolla OOlla. Nuapurtalloo asustaa nuapur. Sen kanssa tiputellaa sen vanahassa navetassa. Kirkolla en oo käyny sitte kesän. Mitä sinne männöö ihmiste pilikattavaks. Telekkaa kahtele äete kanssa. Pitkäkintusii naisii. Ommoo akkoo jos saisin, nii riimittelepä ite loput mitä sen kans tekisi.

Olga, onko sulla "suhteita" koviin lakimiehiin? Jos tää homma toimii, sä pääset juomaan Vodkaa Pietariin ja sieltä viedään Pamtsu sitten Friscoon!

Mies yli laidan.

Moro, mul olis seuraavanlainen ongelma teille puristeltavaks:

Ei vittulan vallat ja väet mä sanon! On alkanu näemmä tapahtuu täs kolhoosis aika kummia paketteja äskettäin. Ja vielä meikäläisen tietämätttä. Eli probleemi on, et nykypäivänä meikäläisen mopo karkaa jatkuvasti omille tutkimusretkilleen tai ottaa hatkat heti kun hihnasta irti pääsee. Sillon se on usein niinku vitsit vähissä -tilanne. Tajuuttekste? Eli muija haukkuu koiran kanssa meikäläistä kilpaa kotinurkissa, sillä välin kun meikä painaa toisaalla puolitiedottomasti poljinta lattiaan. Muijalla on tietenkin aivan karsee huoli ja hätäily mun karkailevasta moposta. Se mun karanneen mopon etsintä on arvatenkin tosi kinkkistä, etenki jos on yö tai muuten vaan hämärät olosuhteet. Toki mä jos kuka tiedän, et se mopo kuskeineen palaa usein ennemmin tai myöhemmin takas sinne mist lähtiki. Muija vaatiikin multa nykyään ehdotonta luoksetulokäskyn oppimista ja tottelemista. Joskus se tottelevaisuus voi tietenkin pelastaa mut monelta ikävältä harmilta, kuten esimerkiks sillon kun mä livahdin liikkuvasta autosta ikkunan kautta ruuhkaaikaan kehäkolmosella. Muijal oli kaheksankympii lasissa, mut meikäläiselle ei käyny siinä kärrynpyöräs paljon kuikaan. Pari kylkiluuta. Moukan tuurii, moukan tuuri , sano vanha trapetsitaiteilija. Pelkkiä kaljoja ja pari terävää olin ottanu sillonkin vaan. On ollu myös sellasii iltoja ja päiviä, et se mopo karkaa jo himassa mut jää siihen näköetäisyydelle pyörimään, eikä anna kenenkään ottaa itteään kiinni. Eli rundaa ympyrää vähän niinku botski, mis ei oo enää kipparii.

Mulla on sellanen ongelma et napit on hävinny. Tai siis ne loppu.

Pitää pikkasen kiirettä tän avaamisen suhteen, poksuu jo. Siksi pikavastaus, pitkää huoli toisestanne, mä en ny ehdi.

Orpo: odota vielä vähän, tukea tulossa.
Pruuke: todellakin on. Mä oon jo menossa. Nähdään Leningradissa.
Sekotico: Kai sä tuut illalla?
Nikke: nappeja on nyt kuule varastot täynnä, illalla toimitus.