Ristiretkisyndroomaa on esiintynyt historiassa lähes ainoastaan miespuolisilla ihmislajin edustajilla. Tosin näinä päivinä esiintyvys tuntuisi laajenevan enenevissä määrin myös naisiin.

Tyypillisin kuitenkin uroksilla, jotka ovat päättäneet yrittää vakiintua tiettyyn elämänmuotoon (esim. yksiavioiseen pitkään suhteeseen, pysyvään työsuhteeseen tai johonkin muuhun vallitsevassa yhteiskunnassa yleisesti hyväksyttyyn rooliin). Syndrooman oireet ovat rimpuilu irti ja palaaminen takaisin. Kuten ristiretket aikoinaan olivat paavin hyväksymiä, uskonnollisesti motivoituneita sotaretkiä erityisesti keskiajallla - nykyajan ristiretkisyndroomaisen retket ovat hähmäisen kollektiivisen testosteronisen harhan hyväksymiä, sovinistisesti motivoituneita ryyppy- ja/tai pettämis-retkiä erityisesti suorittamisekeskeisessä nykykulttuurissa.

Syndrooman todellisena ajurina toimii kuitenkin epävarmuus omasta itsestä ja paikasta koko universumissa, ja tämä epävarmuus nousee tässä syndroomassa esiin käänteisenä. Syndrooman kourissa pyristelevä henkilö kokee toimivansa universumin herrana, kokee tämän harhaluulon alla paineen liian suurena ja lähtee etsimään itseään ns. muista universumeista hengellisen valloittajan roolissa (tästä osuva nimi ristiretkisyndrooma). Ei ole tavattu vielä yhtään tapausta, jossa tämä olisi onnistunut. Että sikäli melko paskamainen homma, jos tämä syndrooma juuri sinulla diagnosoitaisiin.

Hoitotoimenpiteet:

Maanpinnalle ja omaan pikku elämään palauttaminen. Keinoja on lukemattomia. Mutta tyhjentävää keinoa tämän syndrooman kitkemiseksi ihmisrodusta ei ole löytynyt.